sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Kaiteet / Railings

Aloitin rakentamaan nukkekotiani kansalaisopiston kurssilla kahdeksan vuotta sitten. Talon piirustukset olin tehnyt itse - halusin siitä pieneen tilaan sopivan ja yhden ihmisen liikuteltavissa olevan. Runko valmistui suunnilleen kurssin aikana, kuistiosuuden ja sisä- ja ulkopinnat tein myöhemmin kotona pikku hiljaa. Mutta sitten se jotenkin vain jäi kesken, kun enää ulkoportaiden kaide puuttui.

Keskeneräisyyden syitä oli muutamia. Ensinnäkin: parastahan koko nukkekodissa on juuri se tekeminen. Jos talo olisi valmis, mitä iloa siitä enää olisi, paitsi tietysti katseleminen. Toisaalta valmista taloa on mukavampi katsella eikä siitä odotuksestakaan kovin moneksi vuodeksi hupia riitä, että joskus teen ne kaiteet, joten tämä kohta on kumoutunut.
Toiseksi: Niin kauan kuin tämä talo on kesken, en voi aloittaa uutta, mille minulla ei ole sijaa eikä aikaakaan.
Kolmanneksi: Portaiden kohdalla tapahtui rakennusvirhe. Rakennuspiirustukseni näyttivät epämääräisiltä, mutta loppujen lopuksi niissä ei ollut mitään vikaa, vaan minä muutin suunnitelmia kesken kaiken. Pohjalevy oli tietyn kokoinen. Kun tein kuistia, aloin miettiä, että mihin tarvitaan noin leveät portaat, ennemmin sitä tilaa voisi olla kuistilla sentti tai pari lisää, niin sinne sopisi paremmin jotain huonekaluja. Niin sitten syvensin kuistia ja kavensin portaita. Eihän niitä pitkin kukaan kuitenkaan kulje! Mutta, mutta... Jos ylätasanteelle tekee kaiteen, ei ulko-ovi mahdu enää aukeamaan! Tasanteesta olisi voinut tehdä leveämmän, olisihan sen voinut roikkua osaksi tyhjän päällä, mutta en halunnut ryhtyä korjailemaan. Ratkaisu on, ettei tee ollenkaan kaiteita. Kuten sanottua, kukaan ei oikeasti kulje portaita.

Mutta kyllä ne portaat vain näyttivät niin korkeilta ja vaarallisilta, että pakkohan niissä on kaide olla. Olkoon ovi sitten aina kiinni. Millaiset sitten tekisin? Ei mitään aivan tavanomaista, ei suoria lautoja, ei sorvattuja pylväitä, ei metallista. Yritin muistella erästä entistä 1:1 kuistinkaidetta, jonka kerran suunnittelin. Harmittelin, kun ei siitä jäänyt edes valokuvaa, mutta sitten tajusin, että eteenpäin on mentävä, tämän on oltava ihan uutta. Ja tällainen siitä tuli:


Ensin tein kaiteen osat ylätasanteelle ja sitten vasta aloin miettimään, miten kuvio käyttäytyisi portaissa.


Onkohan kaide liian umpinainen, liian hallitseva?


Saa nyt kuitenkin olla toistaiseksi tällainen. Liian valkoinen se ainakin on. Talon kaikkia valkoisia osia pitäisi tuhria ja kuluttaa hieman.


Hiukan ahtaalta ja kuilumaiselta näyttää nyt, varsinkin ovenedus, mutta onneksi minulla ei ole nukkea, jota voisi edes sovittaa tähän kulkemaan.




I started to build this doll house eight years ago. It is my own design, not something that would exist in the real world. Slowly I made all the details until the railing of the outdoor stairs was the only thing missing. Then I stopped. There were at least three reasons for that.
First of all: The best thing about doll houses is to build them. What would I do, if the house would be completed? Secondly: As long as this house is unfinished, I'm not allowed (be myself) to start a new. I don't have room for an other doll house.
And the last reason: I made an error while building the stairs. I planned them to be wider, but when I was making the veranda, I thought it could be a bit bigger and the stairs on the contrary could be narrower. After all, no one is really going to use the stairs. The result was this: If I make a railing, there is not enough room for the front door to open entirely.

Now, some years later I decided to make the railings anyway and not to open the door anymore. I wanted wooden railings but something not so common and here they are. They still look too white, I have to paint them more aged and worn.




lauantai 9. tammikuuta 2016

Lunta! / Snow!

Eilen satoi lunta. Sitä satoi ja satoi ja satoi, kertyi lopulta ennätysmäärä, kevyttä pehmeää lunta, mihin uppoaa reittä myöden. Lumikolat haettiin esiin, vaikkei tuolle määrälle pelkällä kolalla mitään mahda.


Kunhan lumityöt on tehty voisi lähteä hiihtämäänkin (jos tarkenisi). Taitaa vain tuolla kolalla ja avuttomalla amerikkalaistyyppisellä lapiolla, jossa ei ole kahvaakaan, mennä aika kauan!


Sukset ovat "vanhaa tuotantoa", tehty melkein 30 vuotta sitten, joten eivät ole ihan samaa tasoa kuin nykyiset tekemiseni. Kissakin on lähtenyt ulos ja  pyrkii pystyyn, ettei humpsahtaisi hankeen, niin kuin kävi eilen oikealle kissalle, kun se yritti astua portailta alas.

Ja vielä mittakaavakuva.

Tänään paistaa aurinko, mutta se ei yletä meidän pihaamme saakka muuta kuin ihan puitten latvoihin. Naapuri aurasi traktorilla metsätien, jota pitkin sitten lähdin etsimään aurinkoa kuvia varten ja löysinkin, mutta auringonpaisteessa otetut kuvat eivät onnistuneet, enkä viitsinyt tehdä uutta retkeä.


Tässä oli tarkoitus vain kuvata lumen määrää. Asettelin esineitä aurauspenkan päälle, missä ne eivät niin uponneet kuin koskemattomalla hangella. Ovat tässä melkein silmän korkeudella ja siellä näkyy muovirasiakin, millä niitä kuskasin.




I have somehow "forgotten" to write in English too. Sorry, my foreign readers! But maybe you use a translator anyway, I don't know.
Yesterday we got snow, lots of snow, about 80 centimeters, and today I wanted to take some photos of my miniatures in the sunshine. But the sun is so low this time of year, that it doesn't show in our yard. So I went for a walk to find the sun. Unfortunately those pictures were not good enough to show you. The last photo is just to show the amount of the snow.


perjantai 1. tammikuuta 2016

Talvisia sisäpuuhia

Hyvää Uutta Vuotta ja kiitos menneestä vuodesta kaikille lukijoilleni ja asiakkailleni!

Lapsena joutui useasti pitelemään lankavyyhtiä, kun äiti keri lankaa kerälle. Ei ollut lempipuuhaani, kädet väsyivät ja aina piti pelätä, että päästää vahingossa useamman säikeen kerrallaan ja koko vyyhti sotkeentuu. Siltä olisi vältytty kokonaan, jos äidillä olisi silloin jo ollut tämä:
Pöydän reunaan kiinnitettävä kokoontaittuva kerinpuu on ollut tekolistallani varmasti yli vuoden. Kun kerran olen tehnyt pienoiskoossa muitakin käsityövälineitä kangaspuista alkaen, niin sopiihan tämä oivasti joukon jatkoksi. Toteutuksessa oli haasteita ja lopulta oli tyydyttävä muutamaan kompromissiin, jotta sain sen toimivaksi. Ensinnä aloitin tekemällä nuo kepit, mistä se koostuu, täysin mittakaavan mukaisiksi eli tosi ohuiksi. Mutta kun niihin yritti porata sen kokoisen reiän mistä saisi neulan läpi, ne tahtoivat halkeilla, tai halkesivat tai jopa katkesivat viimeistään siinä vaiheessa, kun kokosin vehjettä. Entäpä pienemmät reiät ja kokoaminen ohuella rautalangalla? Huono idea, ei avaudu ja sulkeudu kunnolla jäykän rautalangan kanssa. Niinpä sitten paksunsin keppejä sen verran, että työskenteleminen on mahdollista, ja johan onnistui.

Suljettuna kerinpuu on hieman paksun näköinen mutta tunnistettava.


Vielä ei ole vyyhtiä näkyvillä, koska lankoja ei ole edes alettu kehrätä. Villat ja karstat odottavat kopassa, rukki on valmiina, joten eiköhän tästä  valmistakin synny.
Sirompi rukki pitäisi kyllä tehdä. Tuo sininen on vähän isommasta pystyrukista tuunaamani ja sen osat ovat liian paksuja ja isoja.

Kaapin päällä on keräilyesineiden joukossa myös pieni matkamuistorukki: